Lapsi suree omalla tavallaan. Surua voi käsitellä leikin kautta, kirjallisuuden avulla tai esimerkiksi piirtäen. Kuoleman konkretisoiminen auttaa lasta ymmärtämään mitä on tapahtunut. Lapsi haluaa vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin. ”Onko siellä haudassa kylmä? Menikö mummu taivaaseen? Et kai sinäkin kuole?”. Kysymyksiin on hyvä suhtautua vakavasti ja keskustella lapsen kanssa, vaikka vastauksia ei kaikkiin kysymyksiin löydykään. Läheisyys auttaa ja lapsi tarvitsee aikuista rinnalleen tukemaan häntä vaikeiden tunteiden kanssa.

Onko sinulla kokemusta lapsen surusta? Tai miten sinä koit surun kun olit itse lapsi?