­

Tapatietoa hautajaisista

Hautajaisiin liittyvät tavat vaihtelevat eri puolilla maata. Paikalliset perinteet on hyvä ottaa huomioon. Niistä tietoa saa oman seurakunnan työntekijöiltä.

Haudalla

Hautausmaan henkilökuntaan kuuluva on yleensä opastamassa, kun arkkua kannetaan kirkosta hautaan. Kantajia tarvitaan kuusi, ja asiasta on syytä sopia etukäteen. Kantajina toimivat yleensä vainajan lähimmät miespuoliset sukulaiset, ystävät tai työtoverit. Vainajalle lähimmät kantajat asettuvat arkun pääpuoleen eli takimmaisiksi.

 

Arkkua kannetaan jalkopuoli edellä. Hautaamissuunta vaihtelee paikkakunta- ja hautausmaakohtaisesti. Tavallisesti arkku lasketaan hautaan siten, että vainajan pää tulee haudan muistomerkkiä (esim. kivi tai risti) vasten. Joillakin hautausmailla voidaan noudattaa perinteistä kristillistä hautaamistapaa, jolloin vainaja haudataan pää länsisuuntaan, kasvot kohti itää ja ylösnousemuksen aamua.

Arkkua laskettaessa miehet ottavat hatut päästään, kantajat laskettuaan arkun. Lähiomaiset voivat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Siten he osaltaan aloittavat haudan peittämisen. Tämän jälkeen haudan päälle asetetaan yleensä teline, jolle kukat lasketaan. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

Kukkatervehdykset

Kirkossa tai siunauskappelissa kukkatervehdykset lasketaan usein siunaustoimituksen lopuksi. Kukkien laskun jälkeen lauletaan vielä virsi tai esitetään muuta musiikkia. Kukat voidaan laskea myös ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua tai vasta haudalla jos sää sallii. Jos kukat lasketaan siunauksen alussa, sen edellä voi olla virsi tai muuta musiikkia.

Kortteihin ja nauhoihin kirjoitetut tekstit lukee yksi joukossa olevista ja kukat lasketaan arkun kannelle, sivustalle tai viereen lattialle. Siunaustilaisuuden päätyttyä saattajat ottavat kukkansa arkulta ja etenevät surusaatossa haudalle. Arkun jäljessä kulkevat ensin lähimmät omaiset. Pappi voi kulkea arkun edessä tai takana. Kun vainaja on kannettu hautaan, kukat asetetaan hautakummulle ja haudalla veisataan yleensä lopuksi virsi.

Polttohautauksen yhteydessä arkku jää kappeliin alttarin eteen. Saattoväki voi viedä kukat hautapaikalle, johon vainajan tuhka tuodaan myöhemmin.

Yleinen käytäntö on, että hautajaistilaisuudessa vainajaa muistetaan ja omaisten suruun otetaan osaa joko suruadressilla tai kukkalaitteella. Adressi ei ole tarpeen silloin, kun arkulle lasketaan kukkalaite.

Jos haluaa muistaa omaisia heti surun koittaessa, osanottona voi toimia henkilökohtainen käynti, kortti, kirje tai vaikkapa kukkakimppu.

Kuolemasta ilmoittaminen

Kuolinilmoitus on tapana julkaista paikkakunnan sanomalehdessä. Siinä voidaan myös esittää kutsu siunaus- ja muistotilaisuuteen. Jos ilmoitus julkaistaan hautauksen jälkeen, voidaan samalla kiittää osanotosta. Monet seurakunnat ilmoittavat kirkossa luetut tiedot myös paikallislehdessä. Jos omaiset eivät halua tätä, heidän kannattaa ilmoittaa toivomuksensa seurakunnalle etukäteen esimerkiksi toimituskeskustelussa. 

Jumalanpalveluksessa rukoillaan seurakunnan kuolleiden jäsenten ja heidän omaisten puolesta. Seurakunnan kirkkoherranvirastosta voi varmistaa, minkä sunnuntain jumalanpalveluksessa vainajaa muistetaan. Omaiset usein tulevat kuuntelemaan vainajan muistamista. Kun vainajan nimi mainitaan, omaiset voivat nousta kirkon penkissä kunnioittamaan läheisensä muistoa. 

Sanomakellot on vanha tapa ilmoittaa seurakunnan jäsenen poismenosta. Kellojen soittamisen ajankohdasta voi sopia seurakunnan kanssa. Virsikirjan liiteosassa on rukous sanomakellojen soidessa.

Hautajaisiin kutsutaan yleensä vainajan suku ja ystävät. Kutsu voi olla avoin lehden kuolinilmoituksen yhteydessä esitetty kutsu. Kutsua voi myös puhelimitse, kirjeellä tai kortilla. Maaseudulla hautajaiset ovat usein suurempia kuin kaupungeissa. Hautajaiset voi pitää myös pienessä perhepiirissä. Lapset on yleensä hyvä ottaa hautajaisiin mukaan ja heidän kanssaan kannattaa keskustella surusta.

Siunaustilaisuus

Kirkossa tai kappelissa vainajan lähimmät omaiset istuvat takaa katsottaessa oikeanpuoleisessa etupenkissä, vasemmalle asettuvat seuraavaksi lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mahdolliset viralliset lähetystöt asettuvat vasemmalle. Muut hautajaisvieraat voivat valita paikkansa vapaasti.

Siunaustilaisuuden käsiohjelma

Siunaustilaisuuteen voi tehdä käsiohjelman. Ohjelman sisällöstä tulee neuvotella papin kanssa, koska siunaustilaisuus noudattaa kirkkokäsikirjan kaavaa. Ohjelmalehtisen kannessa voi olla risti ja sen vieressä tai alla vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä siunaustilaisuuden aika ja paikka.

Ohjelman sisäaukeamalle laitetaan tilaisuuden ohjelma sekä urkukappaleiden, musiikki- ja lauluesitysten nimet ja esittäjät. Lisäksi siihen kirjataan siunaavan papin nimi. Ohjelma voi olla sisäaukeaman vasemmalla puolella ja virsien sanat oikealla puolella, virret voivat jatkua myös takasivulle. Ohjelmalehtisen lopussa ilmoitetaan muistotilaisuuden paikka.

Suruliputus

Surua ilmaistaan vetämällä lippu puolitankoon. Yleisen tavan mukaan kuolinpäivänä suruliputetaan vainajan kodissa ja usein myös hänen työpaikallaan. Liputus aloitetaan heti kuolemantapauksen tultua tietoon. Jos kuolema tapahtuu illalla, lippu vedetään puolitankoon seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä liputetaan sekä vainajan kodissa että muistotilaisuuden pitopaikassa. Lippu nostetaan aamulla kahdeksalta puolitankoon. Kun ruumiinsiunaus on toimitettu ja hautaustilaisuus pidetty, nostetaan lippu loppupäiväksi ylös. Lippu nostetaan ylös jo ennen kuin suruväki saapuu muistotilaisuuden pitopaikalle. Tällöin Suomen lippu osoittaa vainajalle viimeistä tervehdystä. Liputus päättyy auringon laskiessa tai viimeistään kello 21.

Suruliputuksessa lippu nostetaan ensin ylös ja lasketaan sitten noin 1/3 osan lipputangon mittaa alas. Lipun alareuna tulee tangon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin aivan ylös ja sen jälkeen lasketaan alas. Jos kuolin- tai hautauspäivä on virallinen liputuspäivä, surutalossa pidetään tavanomainen suruliputus.

Jos useita lippuja käytetään siunaustilaisuudessa, Suomen lippu asetetaan kuoriin vasemmalle puolelle. Järjestöjen lipuista valtakunnallisen järjestön lippu sijoitetaan Suomen lipun vasemmalle puolelle, paikallisen järjestön lippu oikealle puolelle. Lippuja kannettaessa Suomen lippua kannetaan edellä ja sillä tulee olla airueet.

Tuhkaus ja maahan kätkeminen

Jos kyseessä on tuhkaus, arkku jää paikoilleen kappelin alttarin eteen siunauksen jälkeen tai se kannetaan ruumisautoon. Ruumis tuhkataan krematoriossa. Noin viikon kuluttua tuhkauurna luovutetaan lähiomaisille hautaan laskemista varten.

Uurnanlaskun yhteydessä voidaan viettää rukoushetki virsikirjan liitteenä olevan maahan kätkemisen kaavan mukaisesti. Maahan kätkemisellä tarkoitetaan tuhkauurnan hautaamista. Maahan kätkemisen kaavaa voidaan käyttää myös silloin, kun vainaja lasketaan hautaan toisella paikkakunnalla missä hautaan siunaaminen on toimitettu.

Valokuvaus

Siunaustilaisuudessa valokuvatessa on syytä noudattaa erityistä hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta omaisia kohtaan. Tilaisuuden kulkua eikä siihen osallistuvia tule valokuvauksella millään tavalla häiritä. Paras tapa on, että omaiset sopivat etukäteen yhden asiansa osaavan henkilön kanssa, että tämä hoitaa kuvauksen.

Kuvaaja sopii siunaavan papin kanssa mistä ja milloin hän voi kuvata ilman että se häiritsee toimitusta. Omaiset voivat myös sopia papin kanssa, että tämä ilmoittaa tilaisuuden alussa toiveen, ettei tilaisuudessa kuvattaisi ja kertoo, että kuvauksen hoitaa tehtävään pyydetty valokuvaaja. Videokuvausta koskevat samat ohjeet. 

Muistokirjoitus

Vainajasta voidaan julkaista lehdessä muistokirjoitus. Siinä on tapana kertoa lyhyesti vainajan elämänkaaresta; esimerkiksi opinnoista, toimista, mahdollisista julkaisuista tai järjestö- ja harrastustoiminnasta. Kirjoitus on lyhyt ja asiallinen, ja tiedot kannattaa tarkistaa omaisilta. Kirjoitukseen voi liittää myös valokuvan.

Muistokirjoituksen sävy voi olla hyvin henkilökohtainen. Julkisuuden henkilön In memoriam -kirjoituksen laatii usein joku hänen lähimmäisistään.

LÄHDE: SUOMEN EV. LUT. KIRKKO

Täyden palvelun hautaustoimisto, 
Puhelin 050 - 502 2044 (24/ h päivystys)

 

­