Pirkanmaan Hautaustoimisto – Mielonen Tampere
Vainajan muistaminen – Kun ihminen menehtyy, puhumme usein omaisuudesta, perinnöstä, hautajaisjärjestelyistä ja käytännön asioista. Ne ovat tärkeitä asioita, jotka on hoidettava. Harvemmin kuitenkaan pysähdymme pohtimaan sitä, mitä tapahtuu kaikille niille muistoille, tarinoille ja kokemuksille, jotka ihminen on elämänsä aikana kerännyt.
Jokaisella meistä on elämäntarina. Tarina, joka koostuu ihmisistä, paikoista, tapahtumista, onnistumisista, vastoinkäymisistä ja rakkaista hetkistä. Moni näistä asioista elää läheisten mielissä vielä pitkään. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun viimeinenkin muistaja poistuu?
Jokainen ihminen on kokonainen maailma
Kun kohtaamme omaisia hautajaisjärjestelyjen yhteydessä, kuulemme usein pieniä tarinoita vainajasta. Joku oli intohimoinen kalastaja. Toinen tunnettiin huumorintajustaan. Kolmas ei koskaan jättänyt naapuria pulaan.
Nämä ovat asioita, joita ei löydy virkatodistuksista, perukirjoista tai virallisista asiakirjoista. Ne ovat ihmisen elämän todellista sisältöä.
Ajan kuluessa monet muistot kuitenkin häviävät. Sukupolvet vaihtuvat. Lapset kasvavat aikuisiksi. Lastenlapset muuttavat toiselle paikkakunnalle. Lopulta tulee päivä, jolloin kukaan ei enää muista yksityiskohtia siitä, millainen ihminen oli tai mitä hän piti tärkeänä.
Silti jokainen elämä on jättänyt jälkensä maailmaan. Vainajan muistaminen on tärkeä osa surutyötä.
Hautakivi kertoo enemmän kuin pelkät nimet
Monelle hautakivi näyttäytyy vain muistomerkkinä. Todellisuudessa se on usein viimeinen näkyvä merkki ihmisen elämästä ja on iso osa vainajan muistamista jälkipolville.
Hautakivessä on nimi, syntymäaika ja kuolinaika. Joskus siihen on kaiverrettu ammatti, elämänohje tai läheisten valitsema teksti. Näiden yksinkertaisten tietojen kautta tulevat sukupolvet voivat vielä vuosikymmenten päästä nähdä, että tämä ihminen eli, rakasti ja oli osa omaa sukuaan.
Siksi hautakiven merkitys on usein paljon suurempi kuin ensisilmäyksellä ajattelemme. Se ei ole vain kivi. Se on osa suvun historiaa.
Valokuvat, kirjeet ja pienet muistot
Monessa kodissa on laatikko tai albumi, johon on kerätty vanhoja valokuvia. Niissä näkyy ihmisiä, joiden nimiä emme ehkä enää tunne.
Vanha kirje, käsin kirjoitettu kortti tai valokuva voi joskus kertoa enemmän ihmisen elämästä kuin mikään virallinen asiakirja. Ne ovat pieniä ikkunoita menneisyyteen.
Valitettavan usein tällaiset muistot katoavat muuttojen, sukupolvenvaihdosten tai ajan kulumisen myötä. Siksi niiden säilyttäminen on arvokasta.
Moni omaisista kertoo myöhemmin, että juuri valokuvat, kirjeet ja pienet henkilökohtaiset esineet ovat niitä asioita, joihin liittyy eniten tunnearvoa. Vainajan muistaminen tuo helpotusta.
Perunkirjoitus säilyttää osan suvun historiasta
Perunkirjoitus mielletään usein verotukseen liittyväksi asiakirjaksi. Todellisuudessa se on myös tärkeä osa suvun historiaa.
Perukirjasta voidaan vuosikymmenten kuluttua nähdä, keitä kuolinpesän osakkaat olivat, millaista omaisuutta suvulla oli ja miten perhesuhteet muodostuivat. Sukututkimuksessa vanhat perukirjat ovat usein korvaamattomia lähteitä.
Vaikka perunkirjoituksen ensisijainen tarkoitus on hoitaa lakisääteiset velvollisuudet, siitä jää samalla jälki tuleville sukupolville.
Mitä haluaisit tulevien sukupolvien tietävän sinusta?
Tämä on kysymys, jota harva pysähtyy pohtimaan. Vainajan muistaminen tulevaisuudessa.
Moni käyttää vuosikymmeniä työntekoon, perheen rakentamiseen ja läheisistään huolehtimiseen. Silti kaikkein tärkeimmät asiat eivät välttämättä näy asiakirjoissa tai omaisuusluetteloissa.
Ehkä tärkeintä olisi, että läheiset muistavat ihmisen sellaisena kuin hän oli.
Mitä hän arvosti?
Mistä hän iloitsi?
Minkälaisia jälkiä hän jätti läheistensä elämään?
Nämä ovat asioita, joita ei voi mitata rahassa.
Hautajaiset ovat osa muistamisen ketjua
Hautajaiset eivät ole vain käytännön järjestely. Ne ovat hetki, jolloin läheiset kokoontuvat muistamaan yhteistä ihmistä.
Monesti muistotilaisuudessa kuullaan tarinoita, joita kaikki eivät ole aikaisemmin tienneet. Joku kertoo lapsuuden muistosta. Toinen muistaa hauskan sattumuksen vuosikymmenten takaa. Kolmas kertoo, kuinka vainaja auttoi vaikeassa elämäntilanteessa.
Näissä hetkissä ihmisen elämä tulee näkyväksi.
Juuri siksi hautajaiset ovat niin merkityksellisiä. Ne eivät ole vain jäähyväiset. Ne ovat myös mahdollisuus siirtää muistoja seuraavalle sukupolvelle.Kuoleman jälkeen
Mikä oli hänelle tärkeää?
Pirkanmaan Hautaustoimistossa uskomme, että jokainen elämä on ainutlaatuinen ja jokainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.
Kun autamme omaisia hautajaisten järjestämisessä, emme suunnittele vain tilaisuutta. Haluamme auttaa luomaan hetken, joka kuvastaa vainajan elämää, arvoja ja persoonallisuutta.
Lopulta omaisuus vaihtaa omistajaa, asiakirjat arkistoidaan ja vuodet kuluvat eteenpäin.
Mutta muistot säilyvät niin kauan kuin joku kertoo niitä eteenpäin.
Siksi ehkä tärkein kysymys ei ole, mitä ihminen jättää jälkeensä.
Vaan se, mitä hänen elämästään muistetaan.
– Mikä oli hänelle tärkeää –
Mitä tästä kannattaa muistaa?
Moni ajattelee hautajaisia, perunkirjoitusta ja hautakiveä ensisijaisesti käytännön asioina. Todellisuudessa ne ovat myös osa suvun yhteistä muistia ja historiaa.
Ihmisen elämästä jää jäljelle paljon enemmän kuin omaisuus tai asiakirjat. Muistot, tarinat, valokuvat ja läheisten kertomukset muodostavat perinnön, jota ei voi mitata rahassa. Hautajaiset ovat usein se hetki, jolloin nämä muistot jaetaan ja siirretään seuraaville sukupolville.
Pirkanmaan Hautaustoimiston kokemuksen mukaan omaisille merkityksellisintä ei yleensä ole se, kuinka suuret hautajaiset järjestettiin, vaan se, että tilaisuus tuntui vainajan näköiseltä. Siksi hautajaisia suunniteltaessa kannattaa pysähtyä kysymään:
Mikä oli hänelle tärkeää?
Kun hautajaiset rakentuvat vainajan elämän, arvojen ja persoonallisuuden ympärille, syntyy tilaisuus, joka auttaa läheisiä muistamaan, käsittelemään surua ja säilyttämään tärkeät muistot tuleville sukupolville.
